Työturvallisuus ja työhyvinvointi

   Työturvallisuus ja työhyvinvointi mielletään helposti vain säännöiksi työpaikalla ja liikuntaseteleiksi sekä tyky-päiviksi. Se on kuitenkin paljon muuta, näiden lisäksi. 

  Psyykkinen työturvallisuus ja -hyvinvointi

   Työstressi on noussut pinnalle ja on yksi suurimmista syistä sairaslomille. Tärkeää olisi, että työpaikalla on A) keinot vähentää työstressiä ja B) työpaikan kautta on myös saatavilla apua stressin hallitsemiseen. Tärkeää olisi puuttua asiaan, ennen kuin työntekijä kokee lopullisen burnoutin.

 

   Psyykkistä työturvallisuutta ja -hyvinvointia pystyy edistämään monella tavalla. On tärkeää, että työntekijä ei koe työtään henkisesti liian kuormittavaksi sekä hänellä on turvallinen olo tehdä töitä ja hän tekee niitä mielellään. Toimivassa työyhteisössä työntekijä tietää mitä häneltä odotetaan. Hän pystyy myös vaikuttamaan työtehtäviinsä sekä työympäristöön. Esimerkiksi ratsastuksenopettaja pystyy vaikuttamaan tunneilla opetettavaan sisältöön sekä mahdollisuuksien mukaan päättää ratsastetaanko kentällä, maneesissa vai maastossa. Ei voi olla kenellekkään kovin mieluine työpaikka sellainen, jossa sinun pitää tehdä hommat niinkuin kone ilman, että pystyt sanomaan kantaasi työtehtäviisi. Ja joillekkin psyykkeen kannalta iso asia työympäristössä voi olla jo se, jos pystyy kuuntelemaan esim. musiikkia samaan aikaan tai pienentämällä radion volymia. 

 

  Fyysinen työturvallisuus ja -hyvinvointi

   Fyysisen työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin merkitys nousee esille erityisesti kaikissa maatalouden töissä, hevosalantöissä, varastotyössä jne, joissa ollaan tekemisissä koneiden ja eläimien kanssa, sekä tehdään työtä koko kropalla. Toki asiaan on kiinnitettävä huomiota tavallisissa toimistotöissä, mutta lähtökohdat eroavat hieman toisistaan. Siinä missä toimistotyössä tärkeää on esim. taukojumppa ja mahdollisuudet työpaikan ulkopuoliseen harrastamiseen (mm. liikuntasetelit) esim. maataloustöissä tärkeää on ennakointi työturvallisuuden suhteen (ei lähdetä kaatamaan metsää yksin tai nosteta liian painavia lasteja ilman apuvälineitä) ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää, ettei rasita kroppaa liikaa väärällä tavalla. (Mitä maanviljelijät ja hevosalanihmiset tunnetusti tekee säntäillessään kauheassa kiireessä edes takaisin ja tekemällä miljoona hommaa samaa aikaa...)

   Fyysistä turvallisuutta ja hyvinvointia tuleekin parantaa erityisesti näillä aloilla. Markkinoilla on aivan valtavasti erilaisia koneita ja teknologiaa auttamaan maanviljelijöitä ja hevosenhoitajia työssään, mutta vielä kun avun saisi tilalle saakka. Sekä opastettua työntekijät koneiden oikeanlaiseen ja turvalliseen käyttöön. Omasta kokemuksesta tiedän myös, että työterveyden pariin hakeutumisessa on suuri kynnys alan ihmisille. Ei suostuta kuuntelemaan omaa kroppaa ja jaksamista, vaan mennään selkeästi sen rajan yli osittain ihan selkeästi sairasloman pelossa. Kuka hoitaa tilan työt jos joudun sairaslomalle? Mistä teen aamutalllin tekijän? Millä elätän itseni? Ja tästä oravanpyörästä joudutaan myös psyykkiselle puolelle. Kun korvaus ei ole riittävä työn määrään nähden, on usein ikäviä seurauksia niin psyykkisellä kuin fyysisellä puolella. Miten ongelman voi ratkaista, onkin sitten aivan uusi haaste. 

   Sosiaalinen työturvallisuus ja -hyvinvointi

   Tässä osiossa nousee esille myös esimiehen ja johtajien merkitys. Myös he ovat vastuussa hyvästä sosiaalisesta työympäristöstä. Jalkautunut esimiestyö madaltaa työntekijöiden kynnystä olla johtoon yhteydessä. Sillä pystytän myös paremmin tarkastelemaan työilmapiiriä työntekijöiden välillä. Työn miellekyyden ja jaksavuuden kannalta on tärkeää, että työkaverit ja ilmapiiri on hyvä. Ja jos työskentelee ilamn työntekijöitä pomon merkitys kasvaa. Yksin työskentelevien on tärkeää tietää, että vaikka joka päivä ei ole työkavereita ympärillä, niin on silti tärkeä osa tiimiä ja työantajan pystyy aina tavoittamaan. 

   Vaikka sosiaalisessa työturvallisuudessa ja -hyvinvoinnissa esimiestyö ja yleinen ilmapiiri on tärkeää, tulee myös huomioida oman käytöksen merkittävyys. Omaa pahaa oloaan ja siviilielämän ongelmia ei tule purkaa työkavereihin. Heille voi toki puhua asioista, mutta tulee muistaa, että he eivät ole syyllisiä jos heräsit väärällä jalalla. 

  Jokaisen työntekijän tulee kuulua myös työterveyshoidon piiriin. Omasta työterveyshoidosta kannattaa lähteä hakemaan apua niin fyysisiin kuin psyykkisiin työongelmiin. Terveysongelmien ei pitäisi olla häpeän aihe, eikä niitä tulisi piilotella esimiehiltä. Avun hakeminen ja saaminen ajoissa voi usein määrittää loppuelämän kulun. Jos yhdellä työpaikalla/firmalla tulee jatkuvasti paljon eri henkilöiden sisällä terveydellisiä poissaoloja, kannattaa alkaa miettimään syitä, miksi ihmiset ovat sairastuneet? Ovatko kaikki sairastuneet eri syistä ja se on vain sattumaa, vai onko usealla ihmisellä sama syy, joka johtuu jostain firman käytännöistä. -> Mitä tulee muuttaa firman sisällä, jotta tilanne parantuu tai ei ainakaan pahene?